sunnuntai 24. kesäkuuta 2012

Mr. Tuoksuttelijan esittely

Mr. Tuoksuttelija on jo muutaman kerran vilahtanutkin täällä blogissa, joten täytyyhän minun esitellä hänet. Hän on komeampi puoliskoni, joka pitää myös tuoksuista. Hänen nenänsä (tai no, tuoksuaivot) on erottelukykyisempi kuin minun. Joskus saatan kysyä häneltä, että "Tässä pitäisi olla piip (jokin nuotti), mutta en minä sitä vain haista" ja tyrkytän kättäni haisteltavaksi. Vastaus saattaa olla, että "Kyllä siinä mun mielestä ihan selkeästi tuoksuu piip". Toisinaan olen hieman kateellinen, mutta luotan oman nenäni kasvukykyyn. Tai toivon kyllä, ettei nenäni tästä enää kasvaisi, mutta jos se vaikka kehittyisi (niin kuin on jo tehnytkin, jes!). Yllätyn myös välillä hänen kommenteistaan kun hän kokeilee jotain tuoksua, jota olen antanut hänelle haisteltavaksi. Hän nimittäin sanoo niistä jotain muutakin kuin "ihan ookoo" tai "nojaa, eipä oo ihmeellinen", ellei ole kyse perus miesten tuoksuista. Niistä Mr. Tuoksuttelija ei innostu, niissä ei ole mitään ihmeellistä eikä erikoista vaan niistä tulee vain tunne "plaa". Hän kiinnittää huomiota myös tuoksun kestoon.


Ei hän toki tähän touhuun niin pimahtanut ole kuin minä. Häntä en yllätä tilailemasta hajuvesinäytteitä netistä, ei, kyllä se olen minä joka sen tekee. Mutta hän mielellään haistelee erilaisia tuoksuja ja käyttää hajuvettä joka päivä. Jos hän tietää minun pitävän hänen yllään jostain tietystä tuoksusta, hän saattaa laittaa sitä kysyen "Oliko tää se mistä sä tykkäsit?". Toki hän laittaa vain sellaisia tuoksuja, joista itsekin pitää.

Käytän miestäni sumeilematta hyväkseni. Kun hän ei arvaakaan, käyn suihkuttelemassa tai taputtelemassa häneen tuoksunäytteitäni. Mr. Tuoksuttelijaparan käsi saattaa olla hyvin hyökkäyksen kohteena kun hän istuu koneella. Saatan nopeasti nuuhkaista kättä varmistaakseni, ettei siinä ole jo jotain ja PAM! Tuoksu on istutettu kokeen kohteeseen. Siitä sitten käyn aina välillä haistelemassa millaiseksi tuoksu on kehittynyt... 

kuva

Mr. Tuoksuttelija on metsien mies. Kun on kyse tuoksuista nimittäin. En minä tuota röllipeikoksi menisi sanomaan. Erilaiset metsäiset tuoksut innostavat Mr. Tuoksuttelijaa. Nuoteista mm. santelipuu, seetri ja pihka miellyttävät. Ykkössuosikkeja ovat myös tupakka, kahvi, kookos ja vanilja. Jossain määrin myös mausteet ja sitrukset kiinnostavat. Nahka on hänen mielestään jossain määrin hyvää, siitä esimerkkeinä Lutensin Daim Blond ja Le Labon Patchouli 24 (mahtavia kumpikin, aah), sekä tupakasta Tom Fordin Tobacco Vanille. Viime aikaiset suosikit ovat olleet Bvlgarin Black, Serge Lutensin Chene, Ramon Monegalin Dry Wood ja Marc Jacobsin Bang. Liian vihreistä tuoksuista hän ei välitä, ja kuten sanottua, moneen marketista saatavaan tuoksuun hän on kyllästynyt "ne ovat geneeristä höttöä". Vähän luulen, että miehenkin hajuvesimäärä nousee melkolailla tässä vuosien varrella jos vain tilailen hänellekin näytteitä.

Bvlgari Black ja Marc Jacobs Bang


Minun ylläni Mr. Tuoksuttelija pitää monenlaisista tuoksuista, eikä hän ole vielä kertaakaan sanonut, että haisisin pahalle. Parempi perherauhan kannalta! Heh, no ei vaiskaan. Ei hän toki ihan kaikesta kehuja anna ja innostu... 

Mr. Tuoksuttelija nauttii myös piipputupakoidensa tuoksuista

torstai 21. kesäkuuta 2012

Dior - Diorissimo vintage

Floris - Lily of the Valley



Laitoin tänään Mr. Tuoksuttelijan viemään minut metsään poimimaan kieloja. Valitettavasti kielojen aika alkoi näemmä olemaan jo hieman ohitse, mutta kyllä minä sieltä vielä kimpun sain. Ja Mr. Tuoksuttelijalta metsätähden. <3


Diorissimo pulloni on mummuni peruja. Hän rakasti kielojen tuoksua ja voin hyvin yhdistää kielojen tuoksun, kauniit valkoiset kukat ja mummuni. Pullo on ilmeisesti jostain 70-80 - lukujen vaihteesta eli ei ihme, että pullossa oleva neste alkaa olemaan jo aika värjäytynyttä. Aluksi haistelin tuoksua vain pullon suusta ja nautiskelin tuoksusta. Loppujen lopuksi uskaltauduin myös suihkauttamaan pullosta tuoksua iholleni nähdäkseni missä kunnossa se on. 

Diorissimon on luonut Edmond Roudnitska ja se on julkaistu vuonna 1956. Vaikka sen päänuotti onkin kielo, on siinä myös mm. bergamottia, ylang ylangia, jasmiinia, santelipuuta ja sivettiäkin. Sen alkunuotit ovat vihreät, mutta vintage Diorissimostani ne ovat jo tuhoutuneet. Diorissimo on todellinen klassikko. Se vain ei enää ole se sama tuoksu, joka se on aikoinaan ollut. Diorissimo on uudelleenformuloitu ja moni sanookin, ettei uutta Diorissimoa kannata enää edes ostaa koska se on niin huono ja pelkkä pihahdus siitä mitä se on ollut. Itse en omista uudistuotantoa olevaa Diorissimoa, joten suoranaista vertailua en voi tehdä. Paperilta olen haistanut sekä edt että edp versiota, enkä pitänyt niitä kovin ihmeellisinä. Tämän uuden Diorissimo eau de parfumen on luonut Francois Demachy, kun taas edt ja extrait de parfum ovat Roudnitskan luomuksia, vaikkakin uudelleenformuloituja. 

Voitteko kuvitella mitään viattomampaa, suloisempaa ja tyttömäisempää kuin kielot ja sen tuoksu? Sen tuoksussa ei ole mitään pahaa, ei viekasta ei synkkää. Se kulkee valkoisessa mekossaan viaton ja kaunis hymy huulillaan, silmät säihkyen ja kaikille hyvää tahtoen. Se huutelee riemastuttavasti "On kevät, luonto on vihreä ja tuoksuu ihanalta, iloitkaamme kiittäen!". 




No, miltä nämä tuoksuni, Diorissimo ja Floriksen Lily of the Valley sitten tuoksuvat? Tekisi mieli vastata, että ihanilta, kauniilta, mutta se ei oikein taida riittää. Diorissimo tuoksuu toki selkeästi kielolle, mutta sen pohja on tummahko ja tasapainoinen. Se on toki viaton, mutta se ei ole pelkkää helinää. Siinä on myös hieman syreeniä mukana. Tyttömäinen, tottakai, mutta sivetti ja santelipuu tuovat siihen voimaa ja pehmeyttä. Floriksenkin alkuperä on vanha. Sen on luonut Floriksen perustaja Juan Floris jo 1847. Floris on perustettu vuonna 1730 ja aloitti toimintansa miesten sheivaustuotteita myyden. Kun laitoin tätä ensimmäisen kerran iholleni, aloin hymyilemään. Kun eräänä päivänä tarvitsin virkistystä, laitoin tätä taas. Floriksen Lily of the Valley on kuin valtava kimppu juuri poimittuja kosteita kieloja tuotaisiin yhtäkkiä lähelleni, sen tuoksu ampaisee aivoihini hurjalla vauhdilla ja täyttää aistini. Alussa on sitruunaa ja on siinä ja siinä onko sitä liikaa vai juuri sopivasti luodakseen mielikuvan tuoreista kieloista. Tämä on mielestäni todella soliflore (eli tuoksuu yhdeltä kukalta). Ja kestää kauan! Eräänä päivänä tämä tuoksui ihollani vielä 15 tunnin kuluttua. 

Nämä ovat minulle onnellisia tuoksuja. 

kuva

Tässä vielä kahden sekunnin pätkä yhdestä innokkaasta tuoksuttelijasta. Ei mennyt kauaa kun toinenkin kissoista tuli paikalle ja kas kummaa, maljakko kaatui ennen kuin ehdin reagoimaan...


video


Pidätkö sinä kielotuoksuista vai nautitko kieloista ennemmin vain luonnossa tai maljakossa?



tiistai 19. kesäkuuta 2012


Spadaro - Sole Nero, Noche del Fuego ja Doux Amour



kuva


Blogi on ollut hieman hiljainen nyt kesäkuussa, pahoittelen. Tuoksuteltavaa on ollut kyllä, itse asiassa hieman liikaakiin, joten monia tuoksuja on tullut haisteltua pikaisesti, mutta harvempaa useaa kertaa. Tilanne on ainakin hetkeksi rauhoittumaan päin ja yritän keskittyä enemmän jo olemassa oleviin tuoksuihini. Tosin Surrender to Chancen ja The Perfumed Courtin tarjoukset ovat toisinaan hyvin houkuttelevia...

Tällä kertaa kirjoittelen tuoksuista, joita ei monesta paikasta maailmalla vielä saa. Kyseessä on pieni yritys nimeltään Spadaro Luxury Fragrances. Tutustuin Spadaroon jonkin linkin kautta ja ihastuin aivan ensimmäiseksi heidän pulloihinsa. Spadaron omistaja Kim Spadaro on aromaterapeutti ja se näkyy hänen tuoksuissaan: niissä on 13 prosenttia öljyjä. Ihokin on tuoksun jäljiltä selvästi hieman öljyinen ja kiiltelee. Hänen äitinsä rohkaisi lapsiaan kosmeettisiin kokeiluihin oman takapihan tuotteilla ja toisinaan he muokkasivat valmiita kaupan hajuvesiä omilla öljyillään, esimerkiksi patsulilla. Kim korostaakin äitinsä vaikutusta siihen mitä hän tekee nyt. Spadarolla ei ole koulutusta hajuvesien valmistamisesta vaan hän on alkanut valmistaa tuoksuja eteerisiä öljyjä yhdistelemällä. Kokoelman jokaiseen tuoksuun liittyy jokin tarina, muisto joka liittyy johonkin tiettyyn paikkaan. Sole Nero pohjautuu muistoon Sisilian sitruksista, Noche del Fuego muistelee iltaa Espanjassa, jossa Kim osallistui performanssiin, jossa savu peitti taivaan ja rummut löivät saaden sydämen hakkaamaan. Doux Amour taasen kertoo ikimuistoisesta illasta Marrakeshissa. Itseäni kiinnostavat tarinat tuoksujen takana, niitä on mielenkiintoista lueskella ja tuoksua testaillessa voi mietiskellä omia mielikuviaan verrattuna tuoksun tarinaan. Tarinat löytyvät Spadaron kotisivuilta.




Noche del Fuego


Alussa tuoksuu bergamotti, mutta se katoaa melko nopeasti. Parin sekunnin ajan hengittelen eukalyptusta. Tämän jälkeen alku on hieman sekava, mutta tasaantuu kyllä pian. Hyvä niin, koska alku ei oikein miellytä itseäni, bergamotti, puu ja pippuri sekoittuvat niin, että siinä on jotain häiritsevää. Ihollani on tuoksu, josta tulee mieleeni mökkisaunamme siirrettävät lattialankut tai lauteet. Kyseinen sauna on entinen savusauna eli tuoksussa todellakin on savua mukana. Savun voimakkuus katoilee iholtani jolloin tuoksu on ihollani puupurua, toisella kädellä siitä löytyy myös hiven sitrusta. Tämä on todella lähellä ihoa, vieno kuivan puupurun tuoksu. Tässä on bergamottia, patsulia, santelipuuta ja mustapippuria. Omalla tavallaan tämä tuoksuu puhtaalta, vähän samalla tavalla kuin mökkisauna tuoksuu puhtaalta sen ominaishajun vuoksi. Tätä käyttäessä olo onkin vähän kuin olisit saunanpuhdas. Tätä on sanottu voimakkaaksi tuoksuksi, mutta itse en tätä sellaiseksi miellä, varsinkin kun ajattelen millaisia tuoksupommeja jotkin tuoksut ovat.


Sole Nero

Alussa tuntui kuin olisin haistellut eteeristä öljyä, joka on sekoitettu eri sitrushedelmistä. Viileällä ilmalla tämä on minulla hieman sitruksinen puutuoksu ripauksella mausteita ja vaniljaa. Lämpimällä ihollani tästä tulee makea ja silloin mausteet ja erityisesti vanilja nousevat esiin. Minulla on Sole Nerosta tuoksunäytteen lisäksi vartalovoide, jonka tuoksu on makean vaniljainen eivätkä sitrukset korostu siinä laisinkaan. Vartalovoiteen makean huumaava tuoksu ei ollut lainkaan sitä, mitä olisin nuottien perusteella osannut odottaa.

Doux Amour


Santelipuu erottuu voimakkaasti tässäkin. Erona Sole Neroon tässä on makeita kukkia (mm. ylang ylang ja jasmiini) ja enemmän vaniljaa. Solen Neron nuoteissa ei tosin ole vaniljaa mainittuna, mutta se kyllä tuoksuu siinä. Tämä on näistä oma suosikkini. 

kuva

Jokainen kokoelman hajuvesistä on pehmeä eikä yhdessäkään ole pistävyyttä. Lisäksi nämä kestävät iholla hyvin. Näissä on kaikissa santelipuuta, ja sen kyllä haistaa. Santelipuu ei ole näissä edes kovin pienessä sivuosassa. Huomasin muuten, että nämä ovat erilaisia ihollani lämpötilan mukaan. Sole Nero ja Doux Amour ovat lämpimällä melko makeita, kumpikin vaniljaisia, mutta viileämmällä säällä myös itse tuoksut ovat viileämpiä ja santelipuu korostuu. Sole Neroa en meinannut aluksi tunnistaa samaksi tuoksuksi viileällä koska lämpimällä se oli ollut niin makea. Lämpimässä ihmettelin, että missä sen nuoteissa mainitut sitrukset olivat ja oliko pulloon hujahtanut sitten Doux Amouria. Ei, lämpö sen vain teki. Mielenkiintoista, täytyy testata miten Noche del Fuego käyttäytyy eri lämpötiloissa. Sitä on pakko testata saunassa!

Spadaro ei ainakaan vielä virallisesti toimita Suomeen, mutta Kim lähetti minulle näytteet tuoksuistaan ja yllätyksenä vielä Sole Neron vartalovoiteen, kun laitoin hänelle sähköpostia etten ollut onnistunut tilaamaan 10 dollaria maksavaa näytesettiä. Asiakaspalvelu oli siis suoraan sanottuna loistavaa. Kim lupasi laittaa postikulut puoliksi jos innostun tilaamaan jonkin heidän tuoksuistaan. Arvostan aina hyvää asiakaspalvelua ja asiakkaat huomioon ottava yritys on yksinkertaisesti fiksu.

keskiviikko 6. kesäkuuta 2012

Annick Goutal – Les nuits d´Hadrien



kuva


Annick Goutal suunnitteli vuonna 1981 tuoksun nimeltä Eau d´Hadrien. Hän sai siihen innoituksensa Marguerite Yourcenarin romaanista Memoirs of Hadrien, joka on kirja Rooman keisari Hadrianuksesta. En ole haistanut kyseistä tuoksua, mutta lukemani mukaan se on sitruksisen raikas tuoksu naisille ja miehille. Annick Goutal menehtyi vuonna 1999, mutta hänen työtään ovat jatkaneet Isabelle Doyen sekä Annickin tytär Camille. Vuonna 2003 Hadrianus sai jatkoa kun Camille ja Isabelle loivat tuoksun Les nuits d´Hadrien. Yö seuraa päivää.

Aloitus on runsaan sitruksinen, bergamottinen ja sitruunankuorinen. Sitruksisuus kestää aika pitkään ja tekee minulla hieman tiukkaa. Vihdoin tuoksu alkaa muuttua. Ja se muuttuu aika paljonkin! Terävät sitruunat alkavat jäämään sivuosaan ja pehmeys alkaa valtamaan ihoani. Alussa pitkään melko hapan, kunnes alkaa saamaan lisää lämpöä. Bergamot pysyy koko ajan mukana. Mitä pidempään tuoksu on ihollani, sitä enemmän siitä nautin, koska pehmeys lisääntyy ajan myötä ja tuoksun kaikki ainekset ovat sulassa sovussa keskenään. Tässä onkin mm. sypressiä, basilikaa, kuminaa, santelipuuta, vaniljaa ja patsulia. Goutalin omilla kotisivuilla tämä on luokassa citrus, amber. Tämä ei siis ole vetinen eikä alku myöskään ole terävän kirpeän sitruksinen kuin vaikkapa Guerlainin Mandarine Basilic, joka on minulle liiankin kirpeä ja ottaa suorastaan nenään ja tukkii sen.

Ei tämä minulle yötä tuo mieleen, mutta nyt kun tämä on sitrustuoksusta eräänlainen yöversio, niin onhan tämä selkeästi sitrustuoksujen yö. Päivän kirpakkuus ja heleys on poissa ja maailma on muuttunut rauhallisemmaksi, jopa sitruunat ovat muuttuneet tummemmiksi ja happamemmiksi. Puut ovat tummia varjoja sitruspuutarhassa ja niiden tuoksu antaa tummuutta tuoksuun. Mausteiset yrtit heiluvat vienosti tuulessa. Mitä edemmäs yö etenee sitä rauhallisemmaksi ja maanläheisemmäksi tuoksu muuttuu. Tässä on jotain turvallista. Tämä on unisex-tuoksu, joka sopisi mielestäni todella hyvin miehellekin. Täytyy jonain lämpimänä päivänä kokeilla tämä oman miehen ylle. Pidin tästä nimittäin yllättävänkin paljon.

Annick Goutal valmistaa unisex-tuoksuista omat pullonsa miehille ja naisille. Ylhäällä oleva pullo on naisille tarkoittu, alhaalla oleva kulmikas pullo taasen miehille.  

kuva